No niin, sitten kritiikkiä vähän tähän leppoisan oloiseen maahan! Ei oikeasti kyllä mitään kovinkaan vakavaa, eikä ees oikeastaan mitään ärsyttävää, mutta kummallista ja ihmetyttävää.
Tietyistä jutuista ollaan meinaan todella tarkkoja. Esimerkiksi julkinen ryypiskely on hyvinkin paheksuttua. Ei näy vissiin puistokänniläisiä ainakaan Tromssassa (ja ymmärtääkseni sama mentaliteetti on koko maassa), sillä jo sen bissen kädessä pitämisestä voi saada poliisilta kyydin kotio. Tosin Tromssan kylmissä talvissahan se on ihan jees, mutta en oo vielä ainakaan tohtinut kokeilla empiirisin menetelmin sitä, että onko se oikeasti niin hyvä idea kuin mitä tavallaan vois luulla.
Samoin myös baarissa ovat hyvinkin seikkaperäisiä siinä, ettei siellä näytetä omaa jurritilaa, ja nopeasti heitetään uloskin. Kämppiksistäni on tämän syksyn aikana heitetty baarista ulos (mun mielestä aika perusteettomasti) viisi yhdeksästä.... Syitä ovat olleet mm. seuraavat:
- kaverin olkapäähän nojaaminen ("Tänne et kyllä sammu!"
- korokkeella tanssiminen, ei horjahtelu eikä villitseminen, ei edes pomppiminen
- oluen kaataminen (no eiks tää nyt ainakin oo tavallisin asia, mitä baarissa tehdään?!)
Tänään tutustuin vielä yhteen jännittävän tosissaan otettuun käytäntöön, yliopiston tenttiperiaatteisiin. Ensinnäkin, tentit pidetään erillisessä exam housessa, joka on noin 3,5km päässä kampuksesta. Siis kokonainen talo vain kokeille. Niin, ja samalla Tromssassa on huutava pula asunnoista opiskelijoille.... Mutta eihän niitä kokeita nyt todellakaan voi normaalissa luentosalissa pitää, siellähän ei ole seinämiä pöytien välissä ja no muita syitä en keksi/eroja. Ja koetta ei pidä kurssin opettaja, ei, vaan siellä on monta eläkeikäistä ihmistä, jotka ovat examinatorseja ja kurssien opettajat eivät edes tunne koekäytäntöjä. He eivät edes arvostele kokeita, sillä ne tehdään anonyymeina ja kolme eri arvostelijaa arvostelee sen ja siitä sitten kai keskiarvo lasketaan. Ja tenttiin ei saa tuoda muuta kuin kynän (oltava musta kuulakärkikynä, koska paperi on jotain hiili-kopio-paperia....) ja vesipullon ja istuttava on merkatuilla paikoilla. Tunne oli kuin ylppäreissä! Ja no, en vaan oikeen näe tätä pointtia kun vie hirveästi resursseja tällainen käytäntö, ja ikävää, ettei luennoitsijat tiedä kokeesta, sillä silloin he ei voi informoida opiskelijoita ja se, ettei oikein tiedä, mitä tuleman pitää ei oo kovinkaan motivoivaa eikä myöskään mun mielestä tue oppimista, sillä jos opettaja ei arvostele laatimaansa tenttiä, voidaan siinä painottaa eri asioita kuin luennoilla jne. Ja palautetta arvioinnista/tentistä ei saa opettajalta tai näin ollen oikein keltään, jolloin koe ei toimi oppimisen välineenä vaan vain mittarina.
Mutta no, jännäähän se oli! Mutta kriitikin sana vielä siitäkin, että jos olisin yhtään tentti-jännittäjä, niin tuollainen hirveän tiukkaan määritelty tilanne ei välttis olis paras mahdollinen, koska kyllähän sitä jännittää sitä enemmän, mitä epä-rennompi tilanne on. Ja tää oli epärentoa, kun on 2 A4:ta ohjeita edessä, miten toimitaan ja miten ei ja ilmapiiri oli, että jos mokaat jonkun pikkukohdan niin homma oli sitten siinä. Tosin kivaa on se, että taukoja saa pitää missä vaiheessa vaan (tietty yhden näistä eläkeläisistä valvonnassa), että jos tarttee hermosauhut tai hätäpissa yllättää niin no problem. Ja että exam housessa oli tosi isot ikkunat vuorille ja merelle, että sitä oli kiva katsella välillä myös.
Mutta nää ja juuston hinta on oikeestaan mun ainoat kritiikin kohteet täällä, että sanoisin, että ei paha.
Tänään laitoin myös ps jouluvalot hihihih :) Pimeää on koko ajan enemmän ja enemmän, mutta mä kutsuisin sitä lähinnä tunnelmalliseksi. Eikä se nyt sellasta pilkkopimeetä oo. Eilenkin olin kävelyllä ja päätin sitten tehdä pienen metsäretken samalla (illalla), ja vaikkei lamppuja ollut mailla halmeilla, niin ihan hyvin siellä näki umpihangessa tarpoa.
Tsaukki vaan!
tiistai 12. marraskuuta 2013
lauantai 2. marraskuuta 2013
On ilmoja pidellyt!
Marraskuun toinen päivä sitten jo! Ahdistaa edelleen aika kovin kotiin paluun läheisyys, mutta onhan tässä vielä nautiskelu- ja seikkailuaikaa vajaa kaksi kuukautta. Se on ihan ookoo uskoakseni ja toivoakseni. Mutta silti, tulkaa muut vuodeksi. Oon aika varma, että se kannattaisi.
Lunta on ollut nyt jo muutaman viikon ajan mukavasti, ja luojan kiitos siitä, koska pimeyttä on ollut myös jo jonkin aikaa, tänään aurinko alkoi laskea kahden pintaan, pimeää on jo nyt, kolmen jälkeen. Mua tää ei oikeestaan haittaa, koska onhan tää nyt herran jumala tunnelmallista! Tuikkuja huoneeseen ja kutimet käteen ja skandinaavista melankolia-poppia, vaikka José Gonzalezia tai Jenny Hvalia soimaan.
Jos kuitenkin kaamosmasennus yllättää pienen kulkijan, niin yliopistolta löytyy Polar café. Siellä on joka aamu muutaman tunnin ajan ilmaista teetä ja kahvia ja jotain pientä purtavaa, sekä mikä tärkeintä, kirkasvalolamppu, jonka edessä sitten paistatellaan kukin vuorollaan kymmenisen minuuttia. Ihan uskomatonta kyllä tääkin asia, musta on mahtavaa, kuinka paljon yliopisto panostaa tällaisiin juttuihin!
D-vitamiinia ja sitä kuuluisaa kalanmaksaöljyä sitten pitää myös muistaa napsia, maskuliiniset kämppikseni sitä, trinn:iä, itse asiassa lipittävät, koska no, no pain no gain-asenteella he ruokalusikallisen öljyä irvistäen nauttivat päivittäin. Mutta mä kyllä suosin kapseleita.
Ja vaikka pimeys tuleekin (vähän kuumottelen joulukuuta, jolloin ilmeisesti aurinkoa ei vaan oo), niin aktiviteetit ei vähene! Viime viikonloppuna olivat viimein nämä Insomnia-festarit, jotka olivat törkeen upeet. Suosittelen erittäin vahvasti vapaaehtoiseksi sinne menoa, olin torstaina duunissa 19-03, oli tosi leppoisaa ja kivaa tutustua uusiin mukaviin tyyppeihin, ja koska Norjassa kaikkialla aina saa ilmaista ruokaa, sain kaksi lämmintä ateriaakin ja paljon paljon paljon kaikkia snäksejä ja muun muassa tosi hyvää chaita. Ja tästä hyvästä sain ilmaisen lipun loppufestareille.
Perjantaina mentiinkin sitten kämppisporukalla katsastamaan tarjontaa, Loviisa Negga, Blót ja Todd Terje toimivat kaikki tosi hyvin ja oli hauskaa. Lauantaina vielä jaksoin sitten Austraa käydä puolalaisen kaverin kanssa katsomassa, ja hieman Ana Helderiä tanssimassa.
Tänä viikonloppuna taas on ollut Halloween-bileitä ympäri kaupunkia torstaista lähtien, kuumottavaa kävellä kaupungilla kun ihmiset on pukeutuneet, mutta siihen tottuu. Mutta eli kun tuutte tänne syksyllä, ja pakkaatte, ei haittaa ottaa jotain kivaa naamiasasua/-rekvisiittaa mukaan.
Nyt alan leipoa sämpylöitä ennen kuin lähden Lissien keikalle keskustaan. Ha det de alle!
Lunta on ollut nyt jo muutaman viikon ajan mukavasti, ja luojan kiitos siitä, koska pimeyttä on ollut myös jo jonkin aikaa, tänään aurinko alkoi laskea kahden pintaan, pimeää on jo nyt, kolmen jälkeen. Mua tää ei oikeestaan haittaa, koska onhan tää nyt herran jumala tunnelmallista! Tuikkuja huoneeseen ja kutimet käteen ja skandinaavista melankolia-poppia, vaikka José Gonzalezia tai Jenny Hvalia soimaan.
Jos kuitenkin kaamosmasennus yllättää pienen kulkijan, niin yliopistolta löytyy Polar café. Siellä on joka aamu muutaman tunnin ajan ilmaista teetä ja kahvia ja jotain pientä purtavaa, sekä mikä tärkeintä, kirkasvalolamppu, jonka edessä sitten paistatellaan kukin vuorollaan kymmenisen minuuttia. Ihan uskomatonta kyllä tääkin asia, musta on mahtavaa, kuinka paljon yliopisto panostaa tällaisiin juttuihin!
D-vitamiinia ja sitä kuuluisaa kalanmaksaöljyä sitten pitää myös muistaa napsia, maskuliiniset kämppikseni sitä, trinn:iä, itse asiassa lipittävät, koska no, no pain no gain-asenteella he ruokalusikallisen öljyä irvistäen nauttivat päivittäin. Mutta mä kyllä suosin kapseleita.
Ja vaikka pimeys tuleekin (vähän kuumottelen joulukuuta, jolloin ilmeisesti aurinkoa ei vaan oo), niin aktiviteetit ei vähene! Viime viikonloppuna olivat viimein nämä Insomnia-festarit, jotka olivat törkeen upeet. Suosittelen erittäin vahvasti vapaaehtoiseksi sinne menoa, olin torstaina duunissa 19-03, oli tosi leppoisaa ja kivaa tutustua uusiin mukaviin tyyppeihin, ja koska Norjassa kaikkialla aina saa ilmaista ruokaa, sain kaksi lämmintä ateriaakin ja paljon paljon paljon kaikkia snäksejä ja muun muassa tosi hyvää chaita. Ja tästä hyvästä sain ilmaisen lipun loppufestareille.
Perjantaina mentiinkin sitten kämppisporukalla katsastamaan tarjontaa, Loviisa Negga, Blót ja Todd Terje toimivat kaikki tosi hyvin ja oli hauskaa. Lauantaina vielä jaksoin sitten Austraa käydä puolalaisen kaverin kanssa katsomassa, ja hieman Ana Helderiä tanssimassa.
Tänä viikonloppuna taas on ollut Halloween-bileitä ympäri kaupunkia torstaista lähtien, kuumottavaa kävellä kaupungilla kun ihmiset on pukeutuneet, mutta siihen tottuu. Mutta eli kun tuutte tänne syksyllä, ja pakkaatte, ei haittaa ottaa jotain kivaa naamiasasua/-rekvisiittaa mukaan.
Nyt alan leipoa sämpylöitä ennen kuin lähden Lissien keikalle keskustaan. Ha det de alle!
torstai 3. lokakuuta 2013
Aktiviteettipeelo kansa
Haluisin hieman tästä Pohjois-Norjan kulttuurista nyt blastailla. Se on meinaan ihanan tervehenkinen. Kaikilla norjalaisilla on törkeän kova kunto ja he pyöräilevät joka paikkaan vuorten yli ja heidän perusiltalenkkinsä on juosta 800m korkeuteen pystysuoraa vuoren rinnettä ja alas.
Tämän kulttuurin huomaa myös yliopistoliikunnan ryhmätunneilla, että ainakin nyt sitten luulisi, että mulla ois norjalaisen kova kunto kun tuun takas Suomeen! Spinning-tunneilla ei tunneta mitään anabolista kynnystä tai sillä pysymistä, ja jos kuvauksessa lukee "kevyt ryhmätunti", tarkoittaa se sitä, että se on intervalliharjoittelua. No ei toki aina, että en halua pelotella ketään, kyllä sinne Kraftille kannattaa mennä ja ainahan sitä voi sitten oman kunnon mukaan vähän lintsailla jutuista jos ei pysty, että sinne vaan! Vähän säälittävä olo siinä vaan itselle välillä tulee kun vieressä norjalaiset neidot ja myös varttuneemmat naiset pomppivat viiden metrin korkeuteen jäätävän lihaksikkailla jaloillaan. :D
Tervehenkinen ulkoilma- ja urheilukulttuuri näkyy myös pukeutumisessa. Täällä on ihan tosi ookoo ja muodin mukaista kulkea ihon myötäisissä lenkkeilytrikoissa, farkkuja saati sitten hameita ei kovin monella näe, koska ne nyt vaan on epäkäytännöllisiä. Ja tuulitakki sekä otsalamppu kuuluu myös jokaisen vakiovarusteisiin. Syntyperäisen paikallisen tunnistaa myös siitä, että kengät ovat aina lenkkarit, etelästä imigroituneilla on sitten jotain muitakin jalkineita.
Mutta sanonpa vaan, että tää on kyllä ihanan rentouttava paikka asua juuri tän tervehenkisyyden kannalta, ainakin mulle. Kuljen tuulipuvussa ja kumppareissa ihan missä vaan, tylsyyksissä voi käydä metsäretkellä tai marjassa tai sienessä tai kalassa. Tää on musta ehdottomasti yksi Tromssan parhaita puolia, että tuntuu tavallaan kuin ois mökillä, mutta sitten kuitenkin on iso ja moderni yliopisto sekä kuhiseva keskusta ja aina jotain opiskelijatapahtumaa menossa.
Tänään corebar-jumpan jälkeen aionkin mennä ISU:n elokuvailtaan (yliopistolla on leffateatteri....) katsomaan norjalaista Zero Kelvin-leffaa. Viikonloppuna pitäiskin sitten aloittaa tän aktiivisuuspeeloilun lisäksi kirjoittamaan viiden sivun esseetä kasvatuspsykaan, aiheesta jota en vielä tiedä. Mutta keksin sen aiheen ja sitten teen sen. Tää on suunnitelma. Ja vaeltamassa ois ihanaa käydä viikonlopun aikana, mutta taitavat säät sen estää, on meinaan luvattu kylmää ja sadetta. Ja en oo ihan vielä niin norjalainen, että lähtisin siihen säähän kiipeämään vuorta.
Tämän kulttuurin huomaa myös yliopistoliikunnan ryhmätunneilla, että ainakin nyt sitten luulisi, että mulla ois norjalaisen kova kunto kun tuun takas Suomeen! Spinning-tunneilla ei tunneta mitään anabolista kynnystä tai sillä pysymistä, ja jos kuvauksessa lukee "kevyt ryhmätunti", tarkoittaa se sitä, että se on intervalliharjoittelua. No ei toki aina, että en halua pelotella ketään, kyllä sinne Kraftille kannattaa mennä ja ainahan sitä voi sitten oman kunnon mukaan vähän lintsailla jutuista jos ei pysty, että sinne vaan! Vähän säälittävä olo siinä vaan itselle välillä tulee kun vieressä norjalaiset neidot ja myös varttuneemmat naiset pomppivat viiden metrin korkeuteen jäätävän lihaksikkailla jaloillaan. :D
Tervehenkinen ulkoilma- ja urheilukulttuuri näkyy myös pukeutumisessa. Täällä on ihan tosi ookoo ja muodin mukaista kulkea ihon myötäisissä lenkkeilytrikoissa, farkkuja saati sitten hameita ei kovin monella näe, koska ne nyt vaan on epäkäytännöllisiä. Ja tuulitakki sekä otsalamppu kuuluu myös jokaisen vakiovarusteisiin. Syntyperäisen paikallisen tunnistaa myös siitä, että kengät ovat aina lenkkarit, etelästä imigroituneilla on sitten jotain muitakin jalkineita.
Mutta sanonpa vaan, että tää on kyllä ihanan rentouttava paikka asua juuri tän tervehenkisyyden kannalta, ainakin mulle. Kuljen tuulipuvussa ja kumppareissa ihan missä vaan, tylsyyksissä voi käydä metsäretkellä tai marjassa tai sienessä tai kalassa. Tää on musta ehdottomasti yksi Tromssan parhaita puolia, että tuntuu tavallaan kuin ois mökillä, mutta sitten kuitenkin on iso ja moderni yliopisto sekä kuhiseva keskusta ja aina jotain opiskelijatapahtumaa menossa.
Tänään corebar-jumpan jälkeen aionkin mennä ISU:n elokuvailtaan (yliopistolla on leffateatteri....) katsomaan norjalaista Zero Kelvin-leffaa. Viikonloppuna pitäiskin sitten aloittaa tän aktiivisuuspeeloilun lisäksi kirjoittamaan viiden sivun esseetä kasvatuspsykaan, aiheesta jota en vielä tiedä. Mutta keksin sen aiheen ja sitten teen sen. Tää on suunnitelma. Ja vaeltamassa ois ihanaa käydä viikonlopun aikana, mutta taitavat säät sen estää, on meinaan luvattu kylmää ja sadetta. Ja en oo ihan vielä niin norjalainen, että lähtisin siihen säähän kiipeämään vuorta.
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Sunnuntaita!
Hei taas!
Tällä viikolla ei hirveesti kummempia ole tapahtunut, mutta keräsin toden teolla rohkeuteni ja menin ISU:n (international student unit) järkkäämään speed dating-tapahtumaan, joka oli itse asiassa tosi hauskaa! Muutamaan uuteenkin ihmiseen siinä ehti tutustua ja tosiaan kivaa oli. Perjantaina sitten saman organisaation järkkäämissä Örndalenin pahamaineisissa Laundry partyissa pääsi näille uusille ihmisille moikkailemaankin.
Laundry partyt tosiaan on Tromssan pahamaineisimpia bileitä, ne pidetään useimmiten Örndalenin opiskelija-asuntolalla, mutta tänä vuonna sellaiset on jo järkätty ekaa kertaa ikinä Mortensnesissakin, myös Breivikan kämpillä tällaiset on ollut. Idea siis on, että juhlat järkätään asuntolan pyykkituvalla, ja bileet kestävät läpi yön, mahdollisesti pienillä tauoilla kun poliisit tulevat paikalle (ja ne vääjäämättä tulevat) tai kun revontulet ovat poikkeuksellisen hyvät. Juhlissa on myös usein joku teema, Mortensnesissa teemana oli elokuvat, tällä viikolla Örndalenissa oli viiksibileet. Ja oli ihan hauskaa! Musaa ja peräti strobovalot oli hommattu paikalle ja kivoja ihmisiä juhlatuulella. Ja onhan kotibileet nyt aina parhaat.
Lauantaina kävinkin sitten saksalaisen kämppiksen, hänen vanhempieen ja kämppiksen kaverin kanssa vanhempien vuokraamalla autolla Suomessa! Kilpisjärvelle lähdettiin iltapäivästä ja siellä kahdessa tunnissa jo oltiinkin. Käytiin K-marketissa shoppailemassa (ostin ruikkaria, lonkkua, neljän viljan puuroa ja karjalanpiirakoita) ja ravintolassa syömässä. Itse KilpisJÄRVEN siinä esittelin ja vähän kolmen valtakunnan rajasta kerroin ja parit puhelut tein siinä kavereille, jotka eivät vastaa sähköposteihin tai ole somessa. :D Mukavaahan se oli enkä ollut tajunnut, vaikka autolla tulin, että Suomen raja on niin lähellä.
Tänään oon nyt sitten tästä lähdössä juurikin ekaa kertaa konsalle soittamaan pianoa melkeen kahteen kuukauteen (älkää kukaan kertoko rakkaalle piano-opettajalleni Suomessa, sori Sasa! <3), mikä on aika siistiä, saa nähdä mitä tulee. Ja musiikin opiskelijoille tiedoksi nyt viimein tästä, että jos tänne haluaa tulla, niin siis musan laitokselle pitäis voida hakea Suomesta vaihtoon, musakasvatuksen kurssit on kaikki norjaksi tosin. Mutta se hoituu jos ruotsia yhtään osaa. Ja itse oon kyllä tosi paljon tykännyt tästä, että mulla ei oo musaa juurikaan, eikä esim. soittotunteja (niitä voi siis saada jos haluaa ja tajuaa hakea etukäteen), koska loma sellasesta tosissaan musan tekemisestä tekee aika hyvää soittomotivaatiolle ja oon taas löytänyt uudella tasolla musan hauskuuden ja rentouden siihen tekemiseen.
Että sellasta, adiö vaan!
Tällä viikolla ei hirveesti kummempia ole tapahtunut, mutta keräsin toden teolla rohkeuteni ja menin ISU:n (international student unit) järkkäämään speed dating-tapahtumaan, joka oli itse asiassa tosi hauskaa! Muutamaan uuteenkin ihmiseen siinä ehti tutustua ja tosiaan kivaa oli. Perjantaina sitten saman organisaation järkkäämissä Örndalenin pahamaineisissa Laundry partyissa pääsi näille uusille ihmisille moikkailemaankin.
Laundry partyt tosiaan on Tromssan pahamaineisimpia bileitä, ne pidetään useimmiten Örndalenin opiskelija-asuntolalla, mutta tänä vuonna sellaiset on jo järkätty ekaa kertaa ikinä Mortensnesissakin, myös Breivikan kämpillä tällaiset on ollut. Idea siis on, että juhlat järkätään asuntolan pyykkituvalla, ja bileet kestävät läpi yön, mahdollisesti pienillä tauoilla kun poliisit tulevat paikalle (ja ne vääjäämättä tulevat) tai kun revontulet ovat poikkeuksellisen hyvät. Juhlissa on myös usein joku teema, Mortensnesissa teemana oli elokuvat, tällä viikolla Örndalenissa oli viiksibileet. Ja oli ihan hauskaa! Musaa ja peräti strobovalot oli hommattu paikalle ja kivoja ihmisiä juhlatuulella. Ja onhan kotibileet nyt aina parhaat.
Lauantaina kävinkin sitten saksalaisen kämppiksen, hänen vanhempieen ja kämppiksen kaverin kanssa vanhempien vuokraamalla autolla Suomessa! Kilpisjärvelle lähdettiin iltapäivästä ja siellä kahdessa tunnissa jo oltiinkin. Käytiin K-marketissa shoppailemassa (ostin ruikkaria, lonkkua, neljän viljan puuroa ja karjalanpiirakoita) ja ravintolassa syömässä. Itse KilpisJÄRVEN siinä esittelin ja vähän kolmen valtakunnan rajasta kerroin ja parit puhelut tein siinä kavereille, jotka eivät vastaa sähköposteihin tai ole somessa. :D Mukavaahan se oli enkä ollut tajunnut, vaikka autolla tulin, että Suomen raja on niin lähellä.
Tänään oon nyt sitten tästä lähdössä juurikin ekaa kertaa konsalle soittamaan pianoa melkeen kahteen kuukauteen (älkää kukaan kertoko rakkaalle piano-opettajalleni Suomessa, sori Sasa! <3), mikä on aika siistiä, saa nähdä mitä tulee. Ja musiikin opiskelijoille tiedoksi nyt viimein tästä, että jos tänne haluaa tulla, niin siis musan laitokselle pitäis voida hakea Suomesta vaihtoon, musakasvatuksen kurssit on kaikki norjaksi tosin. Mutta se hoituu jos ruotsia yhtään osaa. Ja itse oon kyllä tosi paljon tykännyt tästä, että mulla ei oo musaa juurikaan, eikä esim. soittotunteja (niitä voi siis saada jos haluaa ja tajuaa hakea etukäteen), koska loma sellasesta tosissaan musan tekemisestä tekee aika hyvää soittomotivaatiolle ja oon taas löytänyt uudella tasolla musan hauskuuden ja rentouden siihen tekemiseen.
Että sellasta, adiö vaan!
maanantai 23. syyskuuta 2013
Torjunta on paras defenssi
Ahdistaa ahdistaa ahdistaa jo valmiiksi, että aikaa Norjassa on enää vajaa kolme kuukautta! Siis ei yksi lukukausi vaan riitä mihinkään. Olin niin asennoitunut siihen, että tuun nyt ASUMAAN Norjaan, että nyt nää muutamat hassut kuukaudet tuntuu vaan pitkähköltä lomalta. Tosin yritän muistaa, että oon nyt ollut täällä vasta vajaa kaksi kuukautta ja jos on kolme jäljellä, niin onhan siinä aikaa kun tähänkin mennessä on jo vaikka mitä kivaa ehtinyt tehdä ja ihmisiin tutustunut ja joo. Onhan tässä vielä aikaa. Ja yritän nyt vaan keskittyä hetkeen ja unohtaa tän ahdistuksen. Että carpe diem vaan! Tavoitteina olisi käydä ainakin vielä pari retkeä tekemässä (Svalbardia ja Hammerfestiä oon ainakin miettinyt, Svalbardiin meno vaan toki maksaa aika paljon, mutta oishan se nyt jäätävän siistiä. Hammerfestistä oon paikallisilta kuullut pelkkää huonoa, kuulemma aikamoinen huume-suburb, mutta turistit tykkää että on nättiä :D ), ainakin pari vaellusta vielä tehdä ja tarkastaa huolella paikallinen yöelämä-tarjonta.
Yöelämä-tarjonnasta oon erittäin innoissani sen kannalta, että kuukauden päästä täällä on Insomnia-festivaalit, joilla on kaikkea aika siistiä ja mielenkiintoista, elektro-painotteista musiikkia ja hässäkkää. Ja ne ottavat sinne vapaaehtoisia töihin, jolloin siis pääsee festareille ilmaiseksi. Aion todellakin tähän tähdätä, eilen tsekkailin esiintyjiä, ja vaikken mikään maailman suurin elektrofani olekaan, niin muutamat erittäin mielenkiintoisen oloiset performanssit jo kyllä löysin ja oon tosi fiiliksissä jo menossa. Toivottavasti kaikki menee odotusten mukaisesti ja pääsen arktisista festareista kuukauden päästä nauttimaan! (Tosin en tätä Insomnia-nimeä ymmärrä, sillä lokakuun lopussa on ehdottomasti jo törkeen pimeetä, eli ei kyllä pitäisi unettomuudesta olla huolta kun aivot tuottaa melatoniinia 24/7.)
Hirveesti tosiaan ois tekemistä koko ajan, viime viikolla oli muun muassa ihan hauskat -50-luku-bileet opiskelijatalo Driv:ssä, ja luistelutapahtuma vaihtareille (yliopiston vaihtarijärjestö ISU järkkää törkeesti kaikkea, että ei tartte pelätä, ettei mitään tekemistä ois tai väylää tutustua ihmisiin). Itsehän oon epäsosiaalinen ja laiska, joten en todellakaan kaikissa kissanristiäisissä käy, mutta oon tosi paljon tykännyt käydä bodaamassa yliopistoliikunnalla Kraftilla ja järkkäillyt illallisia ja neulontakerhoja pienemmällä porukalla. Tällä viikolla aion ehkä kokeilla repäistä, jos vaan voimat ja kiinnostus riittää vielä kantamaan, ja mennä ISU:n järkkäämään speed dating-tapahtumaan, joka on varmasti tosi hauska ja se on vähän puoli läpällä järkätty, joten ei tartte paineita nyt mistään sielunkumppanuudesta ottaa. Tunnen varmasti myöskin suurimman osan osallistujista, joten sehän on vaan ihan hauskaa sitten.
Kouluakin on tosiaan välillä, mutta ei todellakaan liikaa, katsotaan kuinka käy loppulukukaudesta kun alkaa tenttikausi sitten. Enkun kieliset (tai herranjumala ne norjankieliset joita oon vielä pantannut) kirjat on kuitenkin aika hitaita lukea, etenkin kun luen psykologian kirjoja, enkä oo ikinä opiskellut psykaa yliopistotasolla aiemmin, että siihen kannattanee sitten varata vähän aikaa. Mutta juuri tein esitelmän arvioinnista kasvatuspsykan kurssille, ja perehdyin samassa myös Tromssan arviointisysteemiin, joka on itse asiassa aika mielenkiintoinen. Kokeet arvioi meinaan siis ulkopuoliset professorit, ja ne annetaan kahdelle toisistaan tietämättömille arvioijille nimettöminä, jotta saadaan mahdollisimman objektiiviset arvosanat. Jos nää kaksi ei oo samaa mieltä arvosanasta, he tokikin siitä sitten neuvottelevat. Mutta kokeita ei saa takaisin, eli saat vain arvosanan. Ja koko kurssin arvosana määräytyy useimmiten vain tämän yhden kokeen perusteella. Että joo, ihan tällasta hyvää objektiivisuus-arvoa tässä menossa, mutta en kyllä samaa systeemiä Suomeen toivoisi. Sillä systeemissä on todistettu olevan paljon aukkoja vielä ja musta oikeestaan tää täydellinen objektiivisuus on negatiivinen puoli, sillä jos kurssin opettaja, joka tietää, miten kurssi on toteutettu, miten hän on opettanut ja mitä asioita kurssilla painottanut ja joka vielä kaiken lisäksi tuntee oppilaat, arvioisi kokeet, olisi se luultavasti aika paljon reilumpaa oppilaille ja helpompaa opettajallekin. Ymmärrän toki tän objektiivisuus-näkökulman, mutta no. Näen vaan enemmän hyviä puolia tässä tuttuudessa, etenkin tän esitelmän teon jälkeen.
Ei varmaan muuta kerrottavaa tähän hätään! Tässä pari linkkiä, toinen Insomnia-festareista ja toinen speed datingin promovideo! Ha det!
http://www.youtube.com/watch?v=5mRQ5CrZadg
http://www.insomniafestival.no/
Yöelämä-tarjonnasta oon erittäin innoissani sen kannalta, että kuukauden päästä täällä on Insomnia-festivaalit, joilla on kaikkea aika siistiä ja mielenkiintoista, elektro-painotteista musiikkia ja hässäkkää. Ja ne ottavat sinne vapaaehtoisia töihin, jolloin siis pääsee festareille ilmaiseksi. Aion todellakin tähän tähdätä, eilen tsekkailin esiintyjiä, ja vaikken mikään maailman suurin elektrofani olekaan, niin muutamat erittäin mielenkiintoisen oloiset performanssit jo kyllä löysin ja oon tosi fiiliksissä jo menossa. Toivottavasti kaikki menee odotusten mukaisesti ja pääsen arktisista festareista kuukauden päästä nauttimaan! (Tosin en tätä Insomnia-nimeä ymmärrä, sillä lokakuun lopussa on ehdottomasti jo törkeen pimeetä, eli ei kyllä pitäisi unettomuudesta olla huolta kun aivot tuottaa melatoniinia 24/7.)
Hirveesti tosiaan ois tekemistä koko ajan, viime viikolla oli muun muassa ihan hauskat -50-luku-bileet opiskelijatalo Driv:ssä, ja luistelutapahtuma vaihtareille (yliopiston vaihtarijärjestö ISU järkkää törkeesti kaikkea, että ei tartte pelätä, ettei mitään tekemistä ois tai väylää tutustua ihmisiin). Itsehän oon epäsosiaalinen ja laiska, joten en todellakaan kaikissa kissanristiäisissä käy, mutta oon tosi paljon tykännyt käydä bodaamassa yliopistoliikunnalla Kraftilla ja järkkäillyt illallisia ja neulontakerhoja pienemmällä porukalla. Tällä viikolla aion ehkä kokeilla repäistä, jos vaan voimat ja kiinnostus riittää vielä kantamaan, ja mennä ISU:n järkkäämään speed dating-tapahtumaan, joka on varmasti tosi hauska ja se on vähän puoli läpällä järkätty, joten ei tartte paineita nyt mistään sielunkumppanuudesta ottaa. Tunnen varmasti myöskin suurimman osan osallistujista, joten sehän on vaan ihan hauskaa sitten.
Kouluakin on tosiaan välillä, mutta ei todellakaan liikaa, katsotaan kuinka käy loppulukukaudesta kun alkaa tenttikausi sitten. Enkun kieliset (tai herranjumala ne norjankieliset joita oon vielä pantannut) kirjat on kuitenkin aika hitaita lukea, etenkin kun luen psykologian kirjoja, enkä oo ikinä opiskellut psykaa yliopistotasolla aiemmin, että siihen kannattanee sitten varata vähän aikaa. Mutta juuri tein esitelmän arvioinnista kasvatuspsykan kurssille, ja perehdyin samassa myös Tromssan arviointisysteemiin, joka on itse asiassa aika mielenkiintoinen. Kokeet arvioi meinaan siis ulkopuoliset professorit, ja ne annetaan kahdelle toisistaan tietämättömille arvioijille nimettöminä, jotta saadaan mahdollisimman objektiiviset arvosanat. Jos nää kaksi ei oo samaa mieltä arvosanasta, he tokikin siitä sitten neuvottelevat. Mutta kokeita ei saa takaisin, eli saat vain arvosanan. Ja koko kurssin arvosana määräytyy useimmiten vain tämän yhden kokeen perusteella. Että joo, ihan tällasta hyvää objektiivisuus-arvoa tässä menossa, mutta en kyllä samaa systeemiä Suomeen toivoisi. Sillä systeemissä on todistettu olevan paljon aukkoja vielä ja musta oikeestaan tää täydellinen objektiivisuus on negatiivinen puoli, sillä jos kurssin opettaja, joka tietää, miten kurssi on toteutettu, miten hän on opettanut ja mitä asioita kurssilla painottanut ja joka vielä kaiken lisäksi tuntee oppilaat, arvioisi kokeet, olisi se luultavasti aika paljon reilumpaa oppilaille ja helpompaa opettajallekin. Ymmärrän toki tän objektiivisuus-näkökulman, mutta no. Näen vaan enemmän hyviä puolia tässä tuttuudessa, etenkin tän esitelmän teon jälkeen.
Ei varmaan muuta kerrottavaa tähän hätään! Tässä pari linkkiä, toinen Insomnia-festareista ja toinen speed datingin promovideo! Ha det!
http://www.youtube.com/watch?v=5mRQ5CrZadg
http://www.insomniafestival.no/
keskiviikko 11. syyskuuta 2013
Sairautta
Oon nyt tosiaan kipeenä, siitä siis otsake. Ja voin myös sen tiimoilta kertoa, että huhua olen kuullut, ettei täällä lääkäriin kannata mennä, sillä vaikka saisit palvelut pohjoismaalaisena samaan hintaan kuin paikalliset, on se silti aika hintavaa. Tosin, kannattaa ottaa ennen tänne tuloa sellainen vakuutus, joka kattaa lääkärikulut, silloinhan voi tehdä mitä vaan! Ja hammaslääkärikuluja kun ei kai kata juuri mikään vakuutus (saatan olla väärässä), niin on tässä jo läpyskää heitelty siitä, että jos esim. hammas lohkeaa, niin halvemmaksi tulee lähteä Rovaniemelle YTHS:n hammaslääkäriin kuin käydä täällä se leego korjauttamassa.
Sairaaksi taisin tulla, sillä yli 50% ympärilläni olevista ihmisistä on ollut/on tällä hetkellä kipeinä, ja koska vietin viime viikon to-su Lofoottien saariryhmällä näiden sairaiden persoonien kanssa ja kolmena päivänä kiipesin vuorelle ja vielä viimeisenä naulana arkkuun kävin sunnuntaina pulahtamassa vuoren päällä olevassa järvessä, joka oli ps todella SAIRAAN kylmää, ei oo hetkeen henki salpautunut samalla tyylillä! Mutta toki se virkisti ihanasti.
Norjan kielikurssi on myös viimein alkanut, suomalaisena ja hyvähkön ruotsin omaavana henkilönä pääsin suoraan trinn 2:lle, eli skippasin 1A ja 1B-tasot. Kielikurssit on täällä tosin musta ainakin vähän huonosti järkätty. Sillä nämä tasot ovat kaikille yhteisiä, eli mun kanssa samassa ryhmässä nyt on kaikkia, jotka vaan tälle tasolle pääsivät. Ja no joo, ihan normi käytännöltä kuulostaa, mutta on mulle ainakin vähän turhauttavaa, sillä eri ihmisillä on tosi erilaiset tarpeet ja ongelmat tän kurssin kanssa. Aasialaisten suuri kompastuskivi on lausuminen, saksalaisille verbit ja suomalaisille sanajärjestys ja substantiivit (veikkaisin että oikeestaan nää on kaikille skandinaaveille). Ja koska osa on käynyt saman opettajan kanssa ykköstasot ja osa taas eri maikan kanssa ja osa (minä) ei ollenkaan. Niin ei voi oikein tietää, kuka osaa mitä ja mikä nyt ois se standardi, että mitä pitäisi osata. Mutta, siellä on kiva käydä, koska on pakko puhua norjaa ja saa vastauksia kysymyksiin, joihin kämppikset ei osaa vastata. Ja motivaatioon vähän vaikuttaa myös se, että norjalaiset ymmärtää ruotsia tosi hyvin. Että periaateessa voin vaan puhua ruotsia ja kaikki on ookoo. Ja ymmärrän norjaa myös hyvin. Mutta yritän tsempata, oishan se nyt siistiä oikeesti puhua norjaa eikä vaan jotain lällyä ruotsia!
Viikonloppuna vuokrattiin 19 muun vaihtarin kanssa neljä autoa ja lähdettiin roadtripille Lofooteille tosiaan. Oli SAIRAAN siistiä, suosittelen kaikille kyllä siellä käymistä! Oli delfiinejä ja vuoria ja järviä ja mökkejä ja kalastajakyliä ja vaikka mitä. Ja ryhmäydyttyähän siinä tulee myös väkisinkin vielä lisää, jos ei oo sitä vielä tapahtunut ennemmin. Ja auton vuokraaminen ei ees oo kovinkaan kallista, neljäksi päiväksi saatiin auto 1600kr, eli siis 200 eurolla. että se jaettuna viidelähän on 40e, että 10e/naama/päivä, ei paha! Bensat päälle oli sitten joku 1200kr eli 150e eli 30e/naama ja mökkimajoitukset kolmessa eri paikassa ja ruoat, niin koko reissu kaikkineen oli uskoakseni n. 150e, mikä on musta täysin kohtuullinen hinta neljän päivän omatoimilomasta. MENKÄÄ LOFOOTEILLE. ÄLKÄÄ TULKO KIPEIKSI.
Sairaaksi taisin tulla, sillä yli 50% ympärilläni olevista ihmisistä on ollut/on tällä hetkellä kipeinä, ja koska vietin viime viikon to-su Lofoottien saariryhmällä näiden sairaiden persoonien kanssa ja kolmena päivänä kiipesin vuorelle ja vielä viimeisenä naulana arkkuun kävin sunnuntaina pulahtamassa vuoren päällä olevassa järvessä, joka oli ps todella SAIRAAN kylmää, ei oo hetkeen henki salpautunut samalla tyylillä! Mutta toki se virkisti ihanasti.
Norjan kielikurssi on myös viimein alkanut, suomalaisena ja hyvähkön ruotsin omaavana henkilönä pääsin suoraan trinn 2:lle, eli skippasin 1A ja 1B-tasot. Kielikurssit on täällä tosin musta ainakin vähän huonosti järkätty. Sillä nämä tasot ovat kaikille yhteisiä, eli mun kanssa samassa ryhmässä nyt on kaikkia, jotka vaan tälle tasolle pääsivät. Ja no joo, ihan normi käytännöltä kuulostaa, mutta on mulle ainakin vähän turhauttavaa, sillä eri ihmisillä on tosi erilaiset tarpeet ja ongelmat tän kurssin kanssa. Aasialaisten suuri kompastuskivi on lausuminen, saksalaisille verbit ja suomalaisille sanajärjestys ja substantiivit (veikkaisin että oikeestaan nää on kaikille skandinaaveille). Ja koska osa on käynyt saman opettajan kanssa ykköstasot ja osa taas eri maikan kanssa ja osa (minä) ei ollenkaan. Niin ei voi oikein tietää, kuka osaa mitä ja mikä nyt ois se standardi, että mitä pitäisi osata. Mutta, siellä on kiva käydä, koska on pakko puhua norjaa ja saa vastauksia kysymyksiin, joihin kämppikset ei osaa vastata. Ja motivaatioon vähän vaikuttaa myös se, että norjalaiset ymmärtää ruotsia tosi hyvin. Että periaateessa voin vaan puhua ruotsia ja kaikki on ookoo. Ja ymmärrän norjaa myös hyvin. Mutta yritän tsempata, oishan se nyt siistiä oikeesti puhua norjaa eikä vaan jotain lällyä ruotsia!
Viikonloppuna vuokrattiin 19 muun vaihtarin kanssa neljä autoa ja lähdettiin roadtripille Lofooteille tosiaan. Oli SAIRAAN siistiä, suosittelen kaikille kyllä siellä käymistä! Oli delfiinejä ja vuoria ja järviä ja mökkejä ja kalastajakyliä ja vaikka mitä. Ja ryhmäydyttyähän siinä tulee myös väkisinkin vielä lisää, jos ei oo sitä vielä tapahtunut ennemmin. Ja auton vuokraaminen ei ees oo kovinkaan kallista, neljäksi päiväksi saatiin auto 1600kr, eli siis 200 eurolla. että se jaettuna viidelähän on 40e, että 10e/naama/päivä, ei paha! Bensat päälle oli sitten joku 1200kr eli 150e eli 30e/naama ja mökkimajoitukset kolmessa eri paikassa ja ruoat, niin koko reissu kaikkineen oli uskoakseni n. 150e, mikä on musta täysin kohtuullinen hinta neljän päivän omatoimilomasta. MENKÄÄ LOFOOTEILLE. ÄLKÄÄ TULKO KIPEIKSI.
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Kuukauden rajapyykki
Kukkuu!
Huomenna tulee täyteen neljä viikkoa Tromssassa oloa. Aika on mennyt ihan jäätävän nopeasti, ja masentaa jo valmiiksi lähteä täältä jo 3,5 kuukauden päästä. Eihän se riitä yhtään mihinkään! Ja kun täällä on kaikki aika hyvin ja kivasti, eikä nykyteknologian takia tartte edes läheisiä kaivata ja Norja on kuitenkin Pohjoismaa, niin ei oo sellasta suurta kulttuurishokkiakaan. Suurimmat ihmetyksen aiheet on lähinnä siivouspainotteisia (kämppikset on jo psykan opiskelijoina diagnosoineet mulla OCD:n kun siivoan niin usein niiden mielestä...), että kyllä kuulkaa pitäis osata arvostaa kuivauskaappia tiskeille ja imuria (joo näillä ei oo imuria?!?!) ja sinipiikaa ja sitä kuivausjuttua lattianpesuämpärissä. Sosio-kulttuurisesti enimmäkseen ihmetyttää tapa, että paikalliset nuoret jampat koittavat iskeä itselleen tyttistä tai hetken huumaa autosta, että aina kun kadulla kävelee, mihin aikaan päivästä vaan ja minkä näköisenä vaan, niin pari autoa pysähtyy ja kysyy, haluaako lähteä hengailemaan ja muutamat tööttäilee ja vilkuttelee. Ja ekaks tätä selitti itselleen sellaisella "no kun ei täällä pohjoisessa oo tyttöjä"-lausekkeella, mutta siis onhan täällä. Täällä on törkeesti opiskelijoita, ja niistä vähintään puolet on tyttöjä. Että ehkä nää on vaan tosi viriilejä nää jäämeren pojat! Akateemisen maailman sosiaalisissa säännöissä ainoa jännittävä asia on, että yliopiston henkilökunta ei ole juuri koskaan paikalla. Vaikka sopisit tapaamisen etukäteen. Mutta sitten kun heidät paikallistaa, ovat kaikki tosi mukavia ja avuliaita.
Bileitä täällä on myös aina. Itse oon nörtti-nössykkä, enkä todellakaan jaksa juosta jokaisessa, oon skipannut sellasista isoista bailuista jo varmaan viidet tän neljän viikon aikana. Ja silti musta tuntuu, että oon tosi paljon rehannut ympäriinsä. Mutta kaverini, joka oli täällä tällä viikolla muutaman päivän, kertoi, että Lonely Planetin etusivulla sanotaankin, että Tromso parties. Ja että täällä on eniten baareja Norjassa asukaslukua kohden ymmärtääkseni. Että juhlia löytyy, mutta teille juopumuksesta nauttiville tiedoksi tosiaan, että tuokaapa omat viinitonkat Suomesta, ellette oo rikkaita. Tai tehkää itse bisseä täällä, se on ihan ookoo myös! Että poika vaan tulemaan vessaan ja avot. Isoja bailuja täällä on ainakin yhden opiskelija-asuntolan Laundry Partyt, joita on epäsäännöllisen säännöllisesti siellä niiden pesutuvassa. Mä en oo tätä vielä ainakaan kokenut, jotenkin ei jaksa ikinä lähteä sinne asti täyteen ahdettuun pyykkitupaan, oon ehkä liian vanha. Mutta nuoret ja jaksavaiset, joita kiinnostaa hikiset ja täydet kreisibailut, jotka poliisi käytännössä aina lopettaa, menkää sinne! Festareita on myös kivasti, tänä viikonloppuna on ollut Dögnville, jossa mm. 50 cent ja Avicii ovat esiintyneet, sinne pääsee myös vapaaehtoiseksi duuniin, että siinäkin yksi hyvä idea! Ja Driv:ssä, eli oppilaskunnan talolla tavallaan, on ties mitä kissanristiäistä aika usein.
Muita harrastusmahdollisuuksiakin löytyy, itse oon käynyt tuolla yliopistoliikunnan puolella bodaamassa, puoli vuotta maksaa n. 130 euroa, ja silloin siellä saa käydä vaikka joka päivä viisi kertaa. Löytyy kuntosalia, sisäpelikenttää, kiipeilyseinää ja erilaisia jumppia joogasta spinningiin. Myös kuoroja ja orkestereita löytyy, sekä erinäköistä lautapelikerhoa ja uimaseuraa. Että tekeminen ei lopu, etenkään jos on fiiliksissä maisemista ja reippailusta. Koska aina voi lähteä haikkaamaan ylös vuorta tai kävelemään rannalle tai kalaan vuonoille tai mustikkaan tai sieneen tai hva som helst.
Lakkaa löytyy soilta, mustikkaa ja puolukkaa ja sieniä metsistä!
Vuoria löytyy kiivettäväksi
Huomenna tulee täyteen neljä viikkoa Tromssassa oloa. Aika on mennyt ihan jäätävän nopeasti, ja masentaa jo valmiiksi lähteä täältä jo 3,5 kuukauden päästä. Eihän se riitä yhtään mihinkään! Ja kun täällä on kaikki aika hyvin ja kivasti, eikä nykyteknologian takia tartte edes läheisiä kaivata ja Norja on kuitenkin Pohjoismaa, niin ei oo sellasta suurta kulttuurishokkiakaan. Suurimmat ihmetyksen aiheet on lähinnä siivouspainotteisia (kämppikset on jo psykan opiskelijoina diagnosoineet mulla OCD:n kun siivoan niin usein niiden mielestä...), että kyllä kuulkaa pitäis osata arvostaa kuivauskaappia tiskeille ja imuria (joo näillä ei oo imuria?!?!) ja sinipiikaa ja sitä kuivausjuttua lattianpesuämpärissä. Sosio-kulttuurisesti enimmäkseen ihmetyttää tapa, että paikalliset nuoret jampat koittavat iskeä itselleen tyttistä tai hetken huumaa autosta, että aina kun kadulla kävelee, mihin aikaan päivästä vaan ja minkä näköisenä vaan, niin pari autoa pysähtyy ja kysyy, haluaako lähteä hengailemaan ja muutamat tööttäilee ja vilkuttelee. Ja ekaks tätä selitti itselleen sellaisella "no kun ei täällä pohjoisessa oo tyttöjä"-lausekkeella, mutta siis onhan täällä. Täällä on törkeesti opiskelijoita, ja niistä vähintään puolet on tyttöjä. Että ehkä nää on vaan tosi viriilejä nää jäämeren pojat! Akateemisen maailman sosiaalisissa säännöissä ainoa jännittävä asia on, että yliopiston henkilökunta ei ole juuri koskaan paikalla. Vaikka sopisit tapaamisen etukäteen. Mutta sitten kun heidät paikallistaa, ovat kaikki tosi mukavia ja avuliaita.
Bileitä täällä on myös aina. Itse oon nörtti-nössykkä, enkä todellakaan jaksa juosta jokaisessa, oon skipannut sellasista isoista bailuista jo varmaan viidet tän neljän viikon aikana. Ja silti musta tuntuu, että oon tosi paljon rehannut ympäriinsä. Mutta kaverini, joka oli täällä tällä viikolla muutaman päivän, kertoi, että Lonely Planetin etusivulla sanotaankin, että Tromso parties. Ja että täällä on eniten baareja Norjassa asukaslukua kohden ymmärtääkseni. Että juhlia löytyy, mutta teille juopumuksesta nauttiville tiedoksi tosiaan, että tuokaapa omat viinitonkat Suomesta, ellette oo rikkaita. Tai tehkää itse bisseä täällä, se on ihan ookoo myös! Että poika vaan tulemaan vessaan ja avot. Isoja bailuja täällä on ainakin yhden opiskelija-asuntolan Laundry Partyt, joita on epäsäännöllisen säännöllisesti siellä niiden pesutuvassa. Mä en oo tätä vielä ainakaan kokenut, jotenkin ei jaksa ikinä lähteä sinne asti täyteen ahdettuun pyykkitupaan, oon ehkä liian vanha. Mutta nuoret ja jaksavaiset, joita kiinnostaa hikiset ja täydet kreisibailut, jotka poliisi käytännössä aina lopettaa, menkää sinne! Festareita on myös kivasti, tänä viikonloppuna on ollut Dögnville, jossa mm. 50 cent ja Avicii ovat esiintyneet, sinne pääsee myös vapaaehtoiseksi duuniin, että siinäkin yksi hyvä idea! Ja Driv:ssä, eli oppilaskunnan talolla tavallaan, on ties mitä kissanristiäistä aika usein.
Muita harrastusmahdollisuuksiakin löytyy, itse oon käynyt tuolla yliopistoliikunnan puolella bodaamassa, puoli vuotta maksaa n. 130 euroa, ja silloin siellä saa käydä vaikka joka päivä viisi kertaa. Löytyy kuntosalia, sisäpelikenttää, kiipeilyseinää ja erilaisia jumppia joogasta spinningiin. Myös kuoroja ja orkestereita löytyy, sekä erinäköistä lautapelikerhoa ja uimaseuraa. Että tekeminen ei lopu, etenkään jos on fiiliksissä maisemista ja reippailusta. Koska aina voi lähteä haikkaamaan ylös vuorta tai kävelemään rannalle tai kalaan vuonoille tai mustikkaan tai sieneen tai hva som helst.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)